Joulukuussa 1924 kaksi suuren Watertown-nimisen öljytankkerin miehistön jäsentä menehtyi myrkyllisiin kaasuihin erästä aluksen säiliötä puhdistaessaan. Onnettomuuden tapahtuessa Watertown oli matkalla Yhdysvaltojen länsirannikolta Panamaan, ja onnettomuuden uhrit James Courtney ja Michael Meehan, haudattiin merellä joulukuun 4. päivänä.
Joulukuun 5. päivänä ensimmäinen perämies kertoi aluksen päälikölle Keith Tracylle, että Courtneyn ja Meehanin kasvojen voitiin nähdä kelluvan veden pinnalla Watertownin vierellä. Kasvot katosivat välillä, mutta ilmeistyivät taas pian uudestaan. Kasvot seurasivat alusta koko loppumatkan ajan Panamaan saakka, ja kaikki aluksessa olleet näkivät ne.
Kun Watertown lähti taas matkaan, kasvot ilmestyivät jälleen aluksen viereen. ja niistä otettiin kuusi valokuvaa. Viidessä kuvassa ei näkynyt mitään tavallisuudesta poikkeavaa, mutta kuudennessa kuvassa voitiin erottaa selvästi kahdet kasvot. Negatiivit tutkittiin Burnsin etsivätoimistossa siltä varalta, että ne olisi väärennettyjä, ja aluksen pää,likkö ja konemestarin apulainen todistivat, ettei olosuhteissa kuvien ottohetkellä ollut mitään hämäräperäistä.
Watertownin tultua telakalle New Orleansiin aluksen päälikkö kertoi tapauksesta kokouksessa, jossa oli läsnä kaupungin eri laitosten virkamiehiä. Tässä kokouksessa esitettiin ajatus, että kasvot voitaisiin valokuvata vedenpinnasta.