Yleismaailmalliseen suurkatastrofeihin tai mannerten yhteentörmäyksiin verrattuna tämä on oudon ihmiskohtainen tuho. Tätä ei ole koskaan tavattu eläimillä, Lääketieteellisesti siitä ei ole paljoa keskusteltu, koska sen paradoksit tekevät siitä teoreettisesti mahdottoman. Pääristiriita on tämä: ei tunneta keinoa, jolla palava ihmiskudos voi kehittää ne valtavat lämpötilat, joita tarvitaan ruumiin melkein täydelliseen palamiseen, mutta jättää lähellä olevat, herkästi syttyvät osat melkein koskemattomaksi. Ne harvat kerrat, jolloin aiheesta on väitelty asiantuntemuksella, on käytetty termiä "yliluonnollinen syttyvyys" (koska ajatus palon alkamisesta itsestään on toinen teoreettinen mahdottomuus) ja on myönnetty vastahakoisesti, että näitä tapauksia on vuosisatojen aikana ollut joitakin harvoja. Tri Gavin Thurston, lontoolainen kuolemansyyntutkija, kirjoitti aikoinaan Medico-Legal Journalin yhdessä numerossa, että "on kiistattomia esimerkkejä siitä, että ruumiin palo on tapahtunut sen omassa aineessa ilman ulkopuolista polttoainetta, ja että huomattavaa on ollut ympärillä olevien syttyvien esineiden vahingoittumattomuus".

Huomautettakoon nyt tässä vaiheessa, että vaikka ihminen valeltaisiin bensalla ja sen jälkeen juotettaisiinkin sille kanisteri bensaa ja sytytettäisiin, niin silti ihminen ei pala niin täydellisesti kuin näissä itsestäänsyttymistapauksissa, ei vaikka se olisi vielä tulenarempaa ainetta kun bensa. Itseasiassa jos näin tehtäisiin tai joku itse tekisi itselleen siinä ei palaisi muu täydellisesti kuin talo.

Itsesytyntä tilanteissa (silminnäkijöitä on ollut) ihminen ei suinkaan pala kuin juhannuskokko suomalaisessa järvimaisemassa, vaan pienellä sinisellä liekillä ja se syttyy sisältä päin. Kaikki jotka on syttynyt itsestään palamaan, ei suinkaan ole kuollut. Jotkut harvat ovat selviytyneet menetettyään vain jalan tai käden jne.