Mahdotonta?.. mutta tapahtui kuitenkin.

Kirpeän kylmänä aamuna 5. joulukuuta 1966 Don E. Gosnell aloitti normaalin työpäivänsä kaasumittarien lukijana Coudersportissa, Pennyslaviassa. Ensin hänen tuli käydä seudun pidetyimmän henkilön Tri John Irving Bentleyn luona. Tämä oli yli puoli vuosisataa toiminut paikkakunnan perhelääkäkrinä. Nyt hän oli 92-vuotias eläkeläinen ja puoli-invalidi, mutta kykeni silti huolehtimaan itsestään.

North Main kadun numero 403:n asunnon etuovi oli kiinni, mutta ei lukossa. Don Gosnell meni sisään ja hihkaisi tervehdyksen käytävältä vanhuksen olohuoneeseen. Kun vastausta ei kuulunut, hän meni hieman ihmeissään alas kellarikerroksessa olevalle mittarille. Merkillinen haju, joka oli iskenyt häntä vastaan jo tullessa voimistui- se oli jotenkin makea, samanlainen kuin mik&aum;l syntyy käynnistettäessä uutta öljypolttoista keskuslämmitysjärjästelmää. Se Näytti tulevan huoneisa leijuvasta vaaleansinisestä savusta. Lattialla oli siisti kartio hienoa tummaa tuhkaa; kasa oli noin 35 senttiä korkea. Sitä oli ehkä noin ämpärillinen. Hän hajotti sen jalallaan laiskasti. Lattiasa ei ollut merkkiäkään. Jos hän olisi katsonut kattoon, hän olisi nähnyt reijän, jonka läpi tuhka oli valunut. Se oli puolitoista kertaa puolen metrin suuruinen epäsäännöllinen reunoiltaan hiiltynyt aukko. Hän luki mittarin ja meni sitten ylös tohtorin huoneeseen katsomaan tarvitsiko tämä jotain. Savu oli hieman sakeampaa. Tri Bentley ei ollut siellä. Don Gosnell kurkisti viereiseen kylpyhuoneeseen. Näky kauhistutti häntä.

Lattiassa olevan mustuneen reijän päällä oli kallellaan tohtorin kävelytuki. Sen vierellä olivat Bentleyn ainoat, kaameat jäännökset: kuumuuden mustaama oikean jalan alapää, jossa oli vielä kenkä. Yrittäen pidellä oksennusta Don Gosnell kääntyi ja pakeni talosta kadulle ja sitten kaasulaitoksen toimistoon-valkeana kuin lakana, kuten työtoverit myöhemmin kertoi. Hengästyneenä hän ilmaisi kauhunsa neljällä sanalla-Tri Bentley on palanut..

Hän oli ollut oudon ja hirvittän ilmiön ensitodistaja: ihmisen itsesytynnän, missä ihmisen ruumis häviää joskus muutamassa minuutissa tuhkakasaksi. Sitä tapahtuu harvoin ja yllättäen. Mikään tapaus ei ole toisen kaltainen, mutta samoja piirteitä ovat prosessin nopeus ja voimakkuus; siihen liittyy usein öljyinen savu jota ei voi sammuttaa vedellä. Yhteistä on myös tapa, jolla palaminen tapahtuu: ruumiin äärimmäiset osat jäävät usein vahingoittumattomiksi, samoin jopa rumiista verhoavat vaatteet.