Katoamisia

Lentokonekaappari Dan Cooper hyppäsi laskuvarjolla Northwest Airlinesin Boening 727 -koneesta sateisena kiitosjuhlan päivän iltana vuonna 1971. Cooper oli kaapannut koneen sen noustua ilmaan Portlandissa, Oregonissa, ja antanut määräyksen, että koneen oli laskeuduttava Seattleen, mistä sen oli noudettava laskuvarjo ja 200.000 dollaria seteleinä. Cooperin vaatimuksiin myönnyttiin ja kone nousi uudestaan ilmaan

Koneen noustua ilmaan Cooper lähetti lentoemännän ohjaamoon ja toisti sisäpuhelimeen määräyksensä, jonka mukaan lentäjän oli pidettävä yllä 320 kilometrin vauhtia. Kun kone oli suurinpiirtein Lewisjoen yläpuolella, Cooper avasi takaoven ja hyppäsi ulos, ilmeisesti luottavaisin mielin, vaikkei hänellä ollutkaan mitään varusteita tuulta ja kylmää sadetta vastaan ilmalentonsa aikana.

Vuosien kuluttua kyseisen lentokoneen takaoven ilmoituskilpi ja laskuvarjo löydettiin eräästä metsästä. Ja vuonna 1980 Columbiajoesta ruopatun mudan seasta löydettiin muutamia merkittyjä seteleitä, jotka oli peräisin Cooperin vaatimasta setelitukusta. Jotkut uskoivat alusta alkaen ettei Cooper ollut selviytynyt hengissä pakoyrityksestään ja että hänen luunsa lepäävät joko joen pohjassa tai syvällä metsän keskellä, ja nämä löydöt on omiaan vahvistamaan juuri tuota olettamusta. Cooperin kylmäpäisyyden ja suunnittelukyvyn lumoihin joutuneet pitävät Cooperia sankarillisena lurjuksena, joka on ansainnut mukavan elämän, missä hän sitten oleileekin.