Yhdysvaltalaisen laivaston kerrotaan suorittaneen lokakuun puolivälissä 1943 erään koesarjan Philadelphian laivastoasemalla, Norfolkin-Newport Newsin alueella Virginiassa, sekä merellä.
Vaikka Philadelphian kokeilusta on kirjoitettu varsin paljon kirjoissa ja aikakausilehdissä, niin yhdysvaltalaisissa kun ulkomaisissakin, alkuperäiset tiedonlähteet on ovat hämärän peitossa. Silminnäkijöitä on kuollut, toiset silminnäkijät tai asiasta tietävät kieltäytyivät puhumasta ja ainakin yksi tutkija teki itsemurhan. Tästä huolimatta kertomukset ja pohdiskelut Philadelphian kokeilusta seuraavat sitkeästi samaa linjaa: yritys saada muuan laivaston alus katoamaan näkyvistä eräässä kokeessa 1943 onnistui erinomaisesti, lukuunottamatta miehistölle aiheutuneita tuhoisia seurauksia.
Tri Morris Jessupin mukaan Philadelphian kokeilun tarkoituksena oli tutkia, millainen vaikutus voimakkaalla magneettikentällä oli miehitettyyn pinta-alukseen. Tavoitteeseen pyrittiin käyttämällä magneettisia generaattoreita (degaussereita). Sekä sykkiviä että tasaisesti toimivia generaattoreita käytettiin tavattoman voimakkaan magneettikehän tuotamiseksi telakoituun alukseen ja sen ympärille. Tulokset olivat yhtä hämmästyttäviä kuin merkityksilläkin, vaikka miehistöle aiheutui ikäviä jälkiseurauksia. Kun kokeilusa alettiin päästä tuloksiin, alkoi näkyä utuista vihreää valoa.( mikä tuo mieleen Bermudan kolmiossa sattuneiden tapausten jälkeen henkiinjääneiden kertomukset valaisevasta vihertävästä usvasta) Pian laiva hehkui tätä vihertävää loistetta, ja alus miehistöineen alkoi kadota laiturilla olevien näkyvistä, kunnes vain sen vesiraja jäi näkyviin. Myöhemmin laivan mainitaan ilmestyneen näkyviin ja kadonneen sen jälkeen Virginian Norfolkin edustalla, mikä saattoi olla näkymättömän purjehduksen kokeiluun liittyvä tulos, johon yhdistyi ajan käyristysilmiö.
Tulosraportin mukaan kokeilu onnistui merellä siten, että saatiin aikaan ellipsodin muotoinen tehokkaan näkymättömyyden alue joka ulottui noin 100 metrin etäisyyteen laivan kummallekin puolelle ja jolta näkyi ulospän vain laivan veteen tekemä painauma, mutta ei itse laivaa.
Kerrotaan, että tuo laiva katosi tulevaisuuteen -80 luvulle, mutta se saatiin sieltä takaisin. Osa miehistöstä kuoli kokeen jälkeen, tuli hulluiksi tai katosi tuttaviensa silmien edestä ja palasi hetken kuluttua taas näkyviin, osa jotka näin hävisivät, hävisivät lopullisesti. Kokeen aikanakin osa miehistöstä katosi. Voi olla että ajan eri ulottuvuuksiin tai voi olla, että itse laivan runkoon. (laiva ja miehistöhän oli samaa näkymätöntä massaa, joten ihmiset ja laiva "sekoittuivat" keskenään"). Kertoman mukaan jolloin laiva olisi ilmestynyt tulevaisuuteen, miehistö olisi saanut ennen "omaan" aikaansa paluuta, NASAlta puvut jotka suojaavat liialliselta magneettikentältä, ja vain pukujen ansiosta olisi loput miehistön jäsenet pelastuneet.
Koelaivana väitetty sotalaiva USS Eldridge D-173 on todella ollut olemassa. Se otettiin käyttöön 27.8.1943 ja sitä käytettiin saattue ja partuetehtävissä Bermudan ja Chesapeakenlahden vesillä sekä niiden välisillä merialueilla aina vuoden 1944 alkupäiviin, jolloin se lähetettiin Atlantin yli, ja aikataulun puolesta se sopisi tähän yhteyteen. Laiva poistettiin käytöstä kesäkuussa 1946 ja luovutettiin Kreikalle sotilasapuohjelman puitteissa.SS Andrew Furuseth, jonka kansilta väitetää D-173:n katoamista seuratun, oli mainittuna ajankohtana tällä alueella, samoin kuin SS Malay, toinen rahtilaiva, jolta käsin kerrotaan tätä tai seuranneita tapahtumia myös nähdyn.
Tri Jessupin kanssa kirjeenvaihdossa oli henkilö joka ilmeisesti tiesi tapauksesta paljonkin ja antoi paljon tietoa Jessupille hän oli allekirjoittanut kirjeet nimellä Carl M. Allen, mutta oli merkinnyt kuoreen Lähettäjän osoitteeksi Carlos Miguel Allende. Laivasto oli kuulemma yrittänyt tavoittaakin tuota Allenia (tai Allendia), mutta turhaan. Yhdessä kirjeessää tuo Allen kirjoitti Jessupille seuraavasti: Minusta tuntuu siltä, että jos asiaa hoidetaan oikein, eli esitetään se sopivalla psykologisesti tehokkaalla tavalla
yleisölle ja tieteelle, minusta tuntuu siltä, että ihminen pääsee varmasti sinne, munne hän nykyisin vain uneksii pääsevänsä...tähtiin, käyttäen sitä liikkumisen keinoa, johon laivasto sattumalta (ja hämminkiä aiheutavin tuloksin) törmäsi, kun sen koelaiva hävisi ja ilmaantui suunnilleen minuutin kuluttua satojen ja kauan kestävää purjehdusta edellyttävien meripeninkulmien päähän toiseen laituripaikkaansa Chesapeakenlahden alueelle....
Tri Jessup pääsi tutkimuksissaan pitkälle, mutta valitettavasti hän jostain ihmeen syystä teki itsemurhan puolitoista tuntia ennen kuin hänen oli määrä tavata Tri Manson Valentine, joka oli Jessupin ystävä ja työtoveri (tutki samaa juttua). Jessup teki itsemurhan huhtikuun 20. päivä 1959 Klo:18.30.
Hän oli ajanut Miamin erääseen puistoon ja hengittänyt häkää letkun kautta joka oli kiinnitetty hänen autonsa pakoputkeen.