Ensimmäinen lentue 19:n ja tukikohdan välinen keskustelu:
Ltn TAYLOR (lentueen Päälikkö):Kutsun tornia. Tämä on hätätilanne. Näyttää siltä, että olemme pois kurssista. Emme näe maata. Toistan Emme näe maata.
Pian yhteys torniin katkesi ja tukikohdasta ei voitu muuta kuin kuunnella lentäjien epätoivoisia kyselyjä missä ovat.
Ennen lopullista yhteydenkatkosta lentue 19 viimeisiin viesteihin kuului:"Näyttää siltä, että me joudumme valkoiseen veteen". Tämä ei ole normaalia kieltä tilanteessa jossa lentue yrittävät löytää rantaviivaa.
Lentovene-Martin Mariner, lähetettiin alueelle jossa lentue 19 katosi. Martin Mariner katosi heti kun se saapui etsintäpaikalle. (225 meripnk koilliseen Floridan Fort Lauderdalesta)
TORNI: Mikä on asemanne?
Ltn TAYLOR: Emme ole varmoja asemastamme. Emme voi olla varmoja siitä, missä olemme...näyttää siltä, että olemme eksyksissä.
TORNI: Ottakaa suunta suoraan länteen.
Ltn TAYLOR: Me emme tiedä missä suunnassa länsi on. Kaikki on väärin...outoa. Me emme ole varmoja mistään suunnasta-merikään ei näytä sellaiselta kuin pitäisi...
Luutnantti Taylor ja muut ohjaajat ilmaisivat, että olivat kadottaneet suuntatajun ja tunsivat olonsa oudoksi. Lentäjien välillä jatkunut keskustelu sisälsi mainintoja siitä, että he olivat kadottaneet suunnaan ja ehkä olivat jollain tavoin lentäneet Floridan yli ja olivat Meksikon lahden yläpuolella ja heidän oli palattava takaisin itään, minkä he tekivät Atlantin yllä.
Kun yhteys katkesi lopullisesti ja koneet katosi, niin myöhemmin voitiin kuulla vielä typistetty sanoma FT-FT-FT. (Lentue 19:n tunnuskirjaimet) Se kuultin heikosti ja menetettin kuuluvista ennenkuin niiden lähetyspaikka saatiin suunnituksi. Koneiden polttoaineen olisi kuitenkin ollut jo pitänyt olla loppunut kun tuo sanoma kuultiin. Tekikö hätäsanoma jonkin hyppäyksen ajassa, vai mihin se jäi hidastelemaan?