Yrittäessämme arvioida, millaiset syyt ovat voineet johtaa katoamisiin voisi luulla, että viestit joita bermudalla kulkeneet ovat lähettäneet voisivat valaista asiaa. Mutta juuri nämä sanomat tihentävät kadonneita laivoja ja lentokoneita ympäröivää salaperäisyyttä.
Matkustajalentokone DC-3 lähestyi Miamia laskeutuakseen sinne ja ohjaaja ilmoitti "lähestymme kenttää.. Näemme jo Miamin valot. Kaikki hyvin. Odotamme laskeutumisohjeita...", juuri ennenkuin hän koneineen katosi matkustajineen taivaalta.
Brittiläinen liikennekoneen Star Tigerin viimeinen virallinen sanoma oli: " Sää ja koneen toiminta erinomaiset. Arvioimme saapuvamme perille aikataulun mukaisesti". Star Tigerin sisarkone Star Arielin viimeiseen viestiin sisältyy mm. "Olemme nousseet matkakorkeuteen. Sää on hieno. Arvioitu saapumisaika Kingstoniin aikataulun mukainen. Vaihdan toiselle taajuudelle ottaakseni yhteyden Kingstoniin...."
Mutta onko sanomat jonkun ihmisen pilaa? Millaista pilaa? Oliko joku yritteliäs pilailija ehkä lastannut veneeseensä erikoislähettimen sekä edellä mainitussa Scorpionin tapauksessa myös Yhdysvaltain laivaston salaisen koodikirjan sekä, purjehtinut keskelle Atlanttia, lähettänyt pilailusanomansa ja onnistunut sitten jollakin tavoin välttämään sen valtavan etsintälaivaston, joka kiiti paikalle?
Niin suuret kuin pienetkin alukset ovat lähettäneet rutiininomaisia sanomia ja kadonneet niiden lähettämisen jälkeen. Anglo Australian ilmoitti: "kaikki hyvin" ja katosi sitten. Taannoin kuuluisa kilpapurjehtija Harvey Conover lähetti Revonocista hilpeän viimeisen viestin purjehtiessaan Floridan Kaysaarten vesillä. Se oli osoitettu hänen purjehdusseuralleen ja hän ilmoitti saapuvansa neljänkymmenenviiden minuutin kuluttua perille ja pyysi: "Pitäkää minulle paikkaa baaritiskin ääressä". Hän ei tullut-ei sinä päivänä eikä milloinkaan.
Witchcraftin omistaja Dan Burack oli mennyt Patrick Horganin kanssa Miamin satamasta ulos poijulle n:o 7 ihaillakseen kaupungin jouluvaloja ja soitti radiopuhelimellaan rannikkovartiostolle pyytääkseen apua potkurivaurion jälkeen. Kun rannikkovartioston kutteri saapui paikalle, Witchcraftista ei näkynyt jälkeäkään. (Witchcraft oli ns. uppoamaton purjevene) Viimeinen sanoma tai tokaisu kuultiin avunpyynnön jälkeen, kun sormi vielä painoi puhenäppäintä (se oli vain Patrick Horganille tarkoitettu huomautus). Se oli varsin kiihtyneellä äänellä esitetty lause: "Tuollaista en ole nähnyt milloinkaan ennen!"-arvoituksellinen ja ärsyttävän epätäydellisesti ilmaistu havainto.
Star Tigerin tapauksessa saatiin myöhemmin kaksi sangen merkillistä radiosanomaa. Toisen niistä saivat useat radioamatöörit, se oli sana "tiikeri" sähkötysmerkein. Toisen, puheradiosanoman, jossa ääni toisti koneen tunnuskirjaimet -G-A-H-N-P- otti vastaan vain yksi rannikkovartioston asema Newfoundlandissa. Molemmat sanomat kuuluivat hyvin heikosti, eikä olen mitää todisteita siitä, että ne todellakin oli peräisin Star Tigeristä, jonka polttoaineen olisi joka tapauksessa pitänyt olla lopusa jo useita tunteja ennen kummankaan sanoman vastaanottamista. Niinpä nämä sanomat vain tihentävät salaperäisyyttä.
Yhdysvaltalaisen laivaston sukellusvene Scorpion katosi 21.5 1968 ollessaan paluumatkallaan Norfolkiin, otettiin vastaan laivaston salaisella koodilla ilmaistuja sanomia erikoiskäytössä olevalla erittäin pientä taajuutta käyttävällä kanavalla. Laivasto kykeni suuntimaan lähetykset kahdesta pisteestä ja paikantamaan näin merenkohdan pohjan, josta ne olivat lähtöisin. Sieltä ei löytynyt mitään. Myöhemmin yhdysvaltalainen tutkimusalus löysi Scorpionin merenpohjasta, se oli 400 meripeninkulman päässä Azoreilta lounaaseen, satojen meripeninkulmien päässä paikasta. josta ensimmäiset sanomat olivat tulleet.
Luutnantti Robert Ulmerin ohjaama B-24 yhtäkkiä menetti ohjattavuutensa yli 3000m:n korkeudessa Bahamasaarten itäpuolella hyvän sään vallitessa. Kone vavahteli aivan kuin se olisi repeytymässä kahtia ja menetti hetkessä korkeutta yli 1200m. Kun kone ei tuntunut tottelevan ohjausta enään lainkaan ja näytti syöksyvän mereen, miehistö hyppäsi. Kahta lukuunottamatta kaikki pelastuivat. Mutta miehistön menetettyään kone palautui vaakalentoon ja lensi ilman ohjaajaa Meksikonlahden poikki Meksikoon saakka, missä se lopuksi murskautui vuorenseinämään suoritettuaan ainutlaatuisen lähes 2500km:n mittaisen todellisen yksinlennon.
Kaikkein kiinnostavinta on se, että ennen kuin ohjaaja jätti koneensa hän asetti sen säätölaitteisiin suunnan kohti koillista, tietenkään kovin varmasti uskomatta, että kone tottelisi ohjausta, koska se oli menettänyt ohjattavuutensa. Mikä voima sitten ohjasi koneen Meksikoon, tämä lento joka tapauksessa merkitsi kurssin muuttumista melkein täsmälleen päinvastaiseksi.